Tämä lyhyt tarina kertoo Riemun futsalmiehistä, niistä hurjista, jotka ovat nostaneet tutun puuhastelun valtakunnalliselle tasolle. Itse asiassa tämä tarina kertoo kyseisen joukkueen yksittäisestä ottelusta, jossa kiteytyy seuramme ydin, nimittäin 2017 vuoden tammikuun derbystä Kampuksen Dynamoa vastaan. Altavastaajana ja yllättäjänä, omalla tyylillä sekä rinta rottingilla pelkäämättä mitään tai ketään.

Vain kaksi vuotta seuran perustamisen jälkeen, vuonna 2013, Riemu nousi yllätyksellisesti ensimmäistä kertaa liigaparketeille. Nousun jälkeen olemme saaneet todistaa jopa suurta kansallista mediahuomiota herättäneitä tapahtumia, jotka kulkevat nimellä #derbyjkl. Tähän mennessä miesten puolella yhteensä 18 kohtaamista on kerryttänyt Riemulle neljä voittoa ja 14 tappiota. Ensimmäinen voitto nähtiin seurojen ensikohtaamisessa Futsal Cupissa, kun ”vierasjoukkue” nitisti KaDyn 1-3 lukemin. Viimeisin päänahka rakkaasta kilpakumppanista kaivettiin 18.1.2017, jolloin Riemu kampesi itsensä voittoon jatkoajalla. Palataan siis hetkiseksi neljän vuotta takaisiin tunnelmiin, jotka saavat kovemmankin jätkän viisarin värähtämään!

Alku oli karmein mahdollinen, kun KaDyn ruumiillistuma alias Mikko Kytölä korkkasi maalitaulun vain 18 sekunnin pelin jälkeen Riemun sekoilun seurauksena. Ajatukset syksyisestä turpasaunasta hiipivät varmasti monien mieleen, mutta mustaturkoosi oli eri mieltä. Tasaiseksi äitynyt vääntö tarjoilikin yleisölle paljon kiihkeän huohotuksen hetkiä, jotka kääntyivät kotijoukkue Riemun hyväksi.

Ensimmäinen puoliaika ei ehtinyt vanheta loppuun ennen kuin Riemu näpäytti. Ja näpäyttikin kauniisti. Ville Vähäkoitin harmittoman näköinen luuppi tavoitti ristikulmaan eksyneen Sakari Holopaisen. Katse palloon, jalan lataus ja osuma palloon suoraan oppikirjasta. Selostamoa lainaten: ”Ei mitään järkeä, kaikkien aikojen hienoin maali nähtiin juuri äsken.” Tasoitusmaali oli sen luokan suoritus, joka jätti monien montut auki. Joku voisi myös tokaista sen menneen kuin isä äitiin. Euromaalin jälkeen voitto tuntui ainoalta todennäköiseltä lopputulokselta.

Kauhun hetkiä saatiin kuitenkin vielä kokea varsinaisen peliajan viime sekunneilla, kun Riemun nukahduksen jälkeen Kytölä pääsi yrittämään lähietäisyydeltä. Yritys suuntautui kuitenkin kaikkien helpotukseksi maalin yli. Onneksi Kytölätkään eivät treenaa tapaninpäivänä.

Jatkoajan alun hässäkän jälkeen nähtiin ottelun kruunu. ”Parpala… Riikilälle… ja PARPALAAAA. Sieltä painaa Eetu Parpala. Aivan jär-kyt-tä-vä laukaus.” Ylähyytelöön vastustamattomasti sujahtanut laukaus sinetöi voiton, vaikka loppuvihellys häämötti vielä parin minuutin päässä. Siinä hetkessä oli jotain maagista: yleisön mylvintä, kylmien väreiden ja euforian täyttämät ihmisten vartalot. Hirviö oli kaatunut.

Tästä kaikesta huolimatta suurimmat ihmeet nähtiin ottelun jälkeen kaupungin valoissa…

Tarinoilla tuppaa olemaan opetus (vitut :D). Kertomus viimeisimmän derbyvoiton tunnelmista on vain yksi pieni esimerkki siitä, minkälaisia tunteita ja fiiliksiä Riemu voi herättää. Seuramme tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden elää ja kokea näitä tunteita yhdessäolon ja yhdessä tekemisen kautta, ilman huolta puuhastelun tasosta ja tarkoituksesta. Nauttikaa ja tehkää, kun vielä ehditte. Taru jatkuu joka tapauksessa aina.

😀