Riemun sählykarpaasit saivat Killerillä tällä kertaa vastustajakseen sarjan peräpäähän lukeutuvat joukkueet Urhon ja FCN:n. Tiukkoja otteluita oli siis tiedossa, ja Sählypoikien meno oli ollut reeneissä viimeiset pari viikkoa nousujohteista. Lisämausteen päivään toi Muikkujen pelit viereisellä kentällä. Jännittävin asia oli kuitenkin se, minkälaisilla silmäpusseilla Samuli “Lupsakkaat kädet” Jurvelin saapuu paikanpäälle tanssiaisten jälkeisenä iltapäivänä.


Riemu – Urho 5-3

Kipeästi pisteitä kaivanneen Riemun ilmeet olivat todella keskittyneitä ennen peliä, eikä edellisillan tanssiaisista tai muista viihtymisistä ollut tietoakaan. Joukkueen pääkoutsi Matti “Myö voitettaan ukot” Koskimaa painotti rauhallisuutta pallon kanssa. Riemu oli valmis jatkamaan voittoputkea.

Päävalmentaja Matti ”Vuoden miesnäyttelijä” Koskimaa johtaa joukkuetta rautaisella kokemuksella!

Ottelun alusta lähtien Riemu toteutti rauhallista pallollista pelisuunnitelmaansa ja pallo pyöri vastustajan pelialueella. Joukkueen kapteeni Hans “Puutteessa” Mäenalanen sävelsikin ottelulle alkutahdit napauttamalla pallon kenkälaatikkoon Aleksi “Onksul Dna-liittymä” Tarmon poikkisyötöstä. Kapteenin tuuletukset kertoivat apinan pudonneen niskasta, ja Muikkukatsojien sydämet olivat sulatetut! Tämä ei riittänyt Sählypojille alkuunkaan, vaan Miro “Sykevälivaihtelu” Vesala pamautti Riemun 2-0 johtoon alakerran vitsiniekka Jurvelinin passista.

Muikut lähtivät pois katsomosta valmistautumaan omaan peliinsä, ja tämä näkyi toisessa erässä suoraan Sählypoikien otteissa. Tuttu kiima kamppailla viimeiseen asti, ja pelisuunnitelman toteuttaminen eivät onnistuneet lainkaan. Jäähyjen värittämä erä toi Urhon peliin mukaan, ja toinen erä päättyikin harmittavasti lukemissa 2-2.

Kolmannen erän alussa Riemu sai taas syöttömyllynsä käyntiin ja vaarallisia tilanteita saatiin luotua vastustajan maalille lukuisia. Tutut maalintekojumalat näyttivät jälleen Riemulle p**sereikää ja Urho pääsi lyömään vastahyökkäyksestä johtomaalin ohi loistavia otteita koko ottelun esittäneen Roni “Ainoo pakki” Savolaisen. Tästä eivät pojat lannistuneet, vaan takaa-ajoon lähdettiin tiivistetyllä kokoonpanolla sekä härkämäisellä asenteella! Yrittäminen tuotti nopeasti tulosta, ja viivasta putoavan lehden läimäissyt Elias “Kärppä” Muraja tasoitti ottelun ajassa 38.14. Riemun vaihtopenkillä vakavat ilmeet vaihtuivat Juti-pumpppuihin sekä viinalta haiseviin pieruihin.

Riemu jatkoi painostamista, ja estradin otti haltuunsa kukapa muukaan kuin kultaranne Tapio ”Turun pelätyin mussuu” Mäkinen. Pallo äärettömän nopealla vedolla Urhon verkkoon ja nöyrästi takaisin vaihtopenkille istumaan. Joukkueen vastuuhenkilöillä on iso työ pitää tämä kaveri Riemun väreissä ennen kuumaa siirtoikkunan sulkeutumista! Riemu ei suostunut perinteiseen kilpikonnapuolustukseen vaan jatkoi pelin hallintaa loppuun asti, ja viimeisen naulan arkkuun löi väkevällä eteen puskemisella Henri “Lätkäsuojaus” Lahti. Täydet pisteet ja helpotuksen huokauksen näki sotureiden kasvoilta.

Tehoniilot:
Hans Mäenalanen 1+1
Miro Vesala 1+1
Henri Lahti 1+0
Elias Muraja 1+0
Tapio Mäkinen 1+0
Samuli Jurvelin 0+1
Aleksi Tarmo 0+1


Riemu – FCN 3-5

Välitauolla Sählypojat kannustivat vuorostaan Muikkujen otteita, ja peli päättyikin jännittävien vaiheiden jälkeen Muikkujen voitonjuhliin. Sählypojat olivat jo karkaamassa Muikkujen kanssa yhteissaunaan, mutta sählypoikien kokenein mailanhinaaja Henri ”Riemun toimintaan kuuluu” Pelkonen raahasi Sählypojat alkulämmöille ja valmistautumaan seuraavaan miekkailuun!

Justus teki maalin.

Peli lähti käyntiin äärettömän tasaisissa merkeissä, ja peli aaltoili päästä päähän kuin Kalle ”Steak and blowjob” Kosken mielialat alkulämmöillä. FCN aloittikin maalikarkelot hienon kuvion päätteeksi, mutta tasoitusosumaa ei tarvinnut kauaa odotella. Syötöt liikkuivat ensimmäisen kerran viisi kertaa peräkkäin maata pitkin koko syksyn aikana, ja Teemu ”Örkin lämmittäjä” Korhonen antoi viiltävän passindeeruksen maalien makuun päässeelle Henri ”Baywatch” Lahdelle. Tarinan mukaan maali kaatui laukauksen kovuudesta.

Jälleen Riemulla oli vaikeuksia toisessa erässä. Sählypoikien pääjehuihin kuuluva Juho ”Moosecup-legenda” Tuomisto onkin radiossa ehtinyt jo kuuluttaa mielipiteensä erätaukojen poistamisesta kokonaan. Vastustaja meni maalin johtoon ja Riemu hakkasi lukemattomia kertoja vetoja kohti vastustajan maalia. Vedot kilisivät ja kolisivat tolppiin sekä maalivahdin suojuksiin kerta toisensa jälkeen.

Viimeiseen erään Riemu lähti luottavaisella mielellä. Olihan kahdesta edellisestäkin pelistä noustu voittoon pienen takaa-ajon jälkeen! Sama meno kuitenkin jatkui kolmannessa erässä, ja vedot eivät millään löytäneet tietänsä maalivahdin pepun taakse. FCN:n tehokkuus oli aivan toista luokkaa, ja he siirtyivät nopeasti 1-3 johtoon. Riemun viideskymmenes lehmänhönkäys tuotti kuitenkin vihdoin tulosta, ja Justus ”Olkapääjumppa” Törmälehto pamautti kavennuksen, ja tulostaulu näytti 2-3.

Maalipaikkojen tuhlailut jatkuivat ja päät alkoivat painumaan Riemun vaihtoaitiossa maahan. FCN sen sijaan jatkoi maalitehtailuaan kahdella salamannopealla maalilla ja selkäranka alkoi katketa tilanteessa 2-5. Loppuminuutit haettiin vielä kavennusosumaa ilman maalivahtia, mutta maali saatiin aikaiseksi aivan liian myöhään. Ilmassa lentävien pallojen erikoismies Henri ”Harri” Pelkonen höynäytti komealla läpiajolla vastustajan veskarin ja loppulukemia päästiin hieman kaunistelemaan viisi sekuntia ennen päätössumeria.

Tappio niskassa lauantain viettoon ja tunnelmat olivat joukkueessa ottelun päätyttyä kaksivaiheiset. Yksi juhli kerkiävänsä juuri ja juuri tyttöystävänsä kanssa varaamalleen illalliselle, ja toinen ei sanojensa mukaan vastaavaa lammaslaumaa ollut kotikonnuillaan Nakkilassa tavannut. Hienoa, että Killerille oli tällä kertaa löytänyt tiensä muutama liikuntalainenkin! Toivottavasti hekin tajuavat jättää tulematta kahden viikon päästä oleviin peleihin, kun Riemu aikoo palata murskalukemin voittojen tielle jo legendaksi alasarjoissa muodostuneessa pikkujouluturnauksessa!

Tehoniilot:
Henri Lahti 1+0
Justus Törmälehto 1+0
Henri Pelkonen 1+0
Aleksi Tarmo 0+2
Teemu Korhonen 0+1

Teksti: Hans Mäenalanen