Kahden tulen välissä oli toinen alkupeleistä.

Torstaina 1.3. Hippoksella nähtiin loistavalla fiiliksellä palloilevia sankareita, kun Liikunnan Palloilutapahtuma eli LIPAT palasi ryminällä kalenteriin vuoden tauon jälkeen. Tämän vuoden teemaksi oli supervoimia hankkineen järjestelytiimin toimesta valittu SANKARIT. Niinpä aamuyhdeksältä Hipposhallille saapui innokkaita liikuntalaisia tohvelisankareista ja Batmanin ystävistä aina hieman kryptisempään Sopii – porukkaan saakka.

Toisessa alkupelissä tehtiin maaleja intercrossen merkeissä.

Aamu lähti iloisesti liikkeelle lämmittelyillä ja hersyvällä naurujoogalla, jonka jälkeen päästiin tositoimiin pallokentille. Salaisuus oli pitänyt h-hetkeen saakka ja aamu paljasti osallistujille alkulohkojen lajit: kahden tulen välissä, alias ”Lassen pallo” sekä intercrosse maustettuna kypärillä ja – hanskoilla. Kumpikin laji osoittautui vauhdikkaaksi ja päivän aikana nähtiin erityisesti polttopallokentällä useampia varsin komeita väistöliikkeitä ja pomppuihmeitä. Erityismaininnan ansaitsee Campuksen Kerman Kasper “KPHN” Mäkelä, joka viihdytti katsojia upealla akrobaattisella vartalonhallinnallaan.

Jatkopelit aloitettiin pyyhelentopallolla eli pyyhiksellä.

CaKe:n ja neljän muun joukkueen taru päättyi kuitenkin tällä kertaa alkusarjaan, kun puolivälierät pääsivät vauhtiin kahden jälkeen Monnarilla. Jatkoon selviytyneet sankarit löysivät itsensä pyyhkeen nurkasta, sillä iltapäivän ensimmäiseksi lajiksi ilmoitettiin pyyhelentopallo. Pyyhkeet osoittautuivat kuitenkin hämmentävän herkiksi urheiluvälineiksi, sillä useampikin joukkue joutui turvautumaan vaihtopyyhkeeseen ensimmäisen hajottua. Laji vaati osallistujilta aluksi hieman totuttelua, sillä yhteistoiminta kahden pelaajan ja pyyhkeen kesken vaikutti olevan selvästi odotettua vaikeampaa. Nopeasti joukkueet kuitenkin pääsivät jyvälle tekniikasta ja uhkarohkeimmat syöttelivät jopa omalla alueellaan. Pudotuspelejä seuraamaan oli jäänyt mukava joukko katsojia ja tunnelma olikin katossa. Puolivälieristä jatkoon pääsi enää kuusi kivikovaa joukkuetta.

Välierissä pelattiin kin-ballia

 

 

 

Välierälaji, eli kin-ball, olikin sitten yksi koko turnauspäivän kohokohdista ja monelle sankarille varmasti täysin uusi tuttavuus. Pelin tarkoituksena oli lyödä valtavaa, pomppivaa palloa vastustajien ulottumattomiin, toisin sanoen saada pallo osumaan maahan. Kin-ballin sääntöjen mukaisesti välierissä pelasi poikkeuksellisesti kolme joukkuetta kerrallaan. Pelaajille vaikuttikin olevan aluksi vaikeaa hahmottaa oikeat lyöntitavat (ei alaspäin!), sillä tuomari joutui puuttumaan vääriin lyönteihin kerran jos toisenkin. Lisäksi pelin sääntöihin kuuluva ”Omnikin (vastajoukkueen väri)!” – huuto uhkasi osalta pelaajista jäädä turhan viime tippaan. Myös oman joukkueen väri ylipäätään näytti joillekin sankareille tuottavan muistivaikeuksia. Asiantunteva ja varmasti puolueeton yleisö eli innokkaasti ja äänekkäästi mukana pelissä ja tuomarille annettiin kehuja tiukoista ja oikeamielisistä ratkaisuista.

 

Kin-Ballissa riitti tohinaa, kun kentällä oli kolme joukkuetta kerralla.

Välierien kuudesta joukkueesta finalistit erottuivat pistelaskussa selvästi edukseen, ja odotuksissa oli huikea finaali. Loppupelin arvoisesti kyseessä oli kaupunkisodasta muunnettu versio ”Sankarisota”. Kuumassa kamppailussa kohtasivat vakuuttavasti turnauksessa edenneet Vaihtelee ja (itse itsensä) ennakkosuosikiksi ilmoittanut Liikunnan Konsolipelitapahtuma. Sankarisodan tavoitteena oli kerätä joukkueelle mahdollisimman monta pistettä kuljettamalla palloja vastapuolen päädyssä sijaitseviin ämpäreihin. Käytössä joukkueilla oli sekä piste- että polttopalloja. Finaali pelattiin erissä paras seitsemästä – systeemillä ja minuutin pituisissa jaksoissa ensimmäisen erän kaksiminuuttista lukuun ottamatta. Lajin vaatiessa todella raakaa fyysistä kuntoa, ensimmäisen erän hapotuksen jälkeen tuomaristo päätti lyhentää eriä puolella taatakseen tason säilymisen hamaan loppuun saakka. Kiivastahtinen finaali tarjosi yleisölle huokauksia viime hetken polttoheitoilla ja ämpärien läheisyydessä käydyillä kaksinkamppailuilla sekä joukkueiden taktisilla ratkaisuilla. Pelaajat eivät säästelleet edes omia joukkuekavereitaan, ainakaan Liikunnan Konsolipelitapahtuman Pasi “Härski” Hyvärisenposken avohaavasta päätellen. Mitä pidemmälle finaali eteni, sitä tiiviimmän puolustuspelin taktiikkaan joukkueet pitäytyivät ja viidennen erän nolla-nolla tasapeli viritti jännityksen äärimmilleen.

Yleisö oli hienosti mukana kaikissa jatkopeleissä.

Kuudennessa erässä Liikunnan Konsolipelitapahtuman pelaajat onnistuivat puolustuksessaan ohittamattomasti ja viimeistelivät pisteillään joukkueelleen hienon turnausvoiton hyvin taistelleesta Vaihtelee:sta. Voittaneen joukkueen menestyksekkäät palloilijat olivat Sanna-Kaisa “Kasa” Lintu, Ella “Voitontahto” Riekkinen, Jaakko “Liikunnan Konsolipelitapahtuma” Ropponen, Kai “Letku” Lehtinen, Pasi “Hermanni” Hyvärinen, Aapo “Super-Pippo” Autio, Eemeli “Into” Jokinen sekä viime hetken vahvistus Elina “Hammas” Heikkinen.

Voittajajoukkueen henki oli kohdillaan alusta saakka.

 

 

Päivän aikana Hippoksen puolella turnailijoilla oli myös mahdollisuus testata itseään erilaisissa oheistoimintalajeissa. Paikalle oli viritetty tutkapiste, jossa sai käydä tinttaamassa sählyä, jalkapalloa, pesäpalloa sekä tennistä. Turnausjärjestäjien hasardin seurauksena naisten ja miesten sarjoja ei ollut eroteltu ollenkaan, joten tuloslista oli varsin miehistä luettavaa. Sählyssä kovinta kyytiä pallolle antoi Mikko “Tjena Tjena” Hyvönen (144km/h), futispallolle Jaakko “Bomberi” Laitila (118km/h), tennisässänä paistatteli Kai “Ivanisevic” Lehtinen (166km/h) ja pesäpallon kotipesään viskasi Jaakko “Veistos” Niemi-Nikkola (123km/h).

 

Meininki oli koko päivän ajan rentoa.

Oheislajien ohjelmassa oli myös kaksintaisteluturnaus, jonka perusideana oli perinteinen kukkotappelu mutta johon kätevä ja innokas LIPAT – staffi oli askarrellut muoviset miekat. Lisänä turnailijat käyttivät – kaiken varalta, hanskoja ja kypärää. Hammassuojia ei Riemunkaan varastoista ehkä olisi löytynyt. Joka tapauksessa miekkojen turnauskestävyys ei ollut sama kuin kisailijoiden ja finaalit jäivätkin harmittavasti ottelematta miekkojen turvallisuuden suhteen ilmaannuttua pieniä kysymysmerkkejä. Niinpä jaetulle ykkössijalle kruunattiin naisten sarjassa Alli ”Gaattori” Tikkanen ja Ella ”Sukkula” Riekkinen sekä miehissä Toni ”Tarzan” Turu ja Jaakko ”Kossun tehdas” Niemi-Nikkola.

Päivän aikana käytiin myös pingiksen Liikunnan Mestaruuskilpailut. Aamupäivän ohjelmassa oli lohkopelit, joihin oli ilmoittautunut 24 osanottajaa miesten sarjaan ja 0 osanottajaa naisten sarjaan (hävetkää naiset!). Peleissä oli suuren urheilujuhlan tuntua, etenkin kun turnausta varten kaksi kuukautta harjoitellut Matias “Moottoriturpa” Juvonen oli pelaamassa. Iltapäivän jatkopeleihin selvitti tiensä lohkojen kaksi parasta eli yhteensä 16 pelaajaa. Turnauksen cup-muotoinen huipennus tarjosi monissa otteluissa suurta draamaa ja välillä jopa mallikasta peliäkin. Finaaliin selvittivät tiensä Henrik “Pingis-Harri” Wennman ja Juvonen. Voittajaksi kruunattiin lopulta melko selvin 3-0 (11-8, 11-8, 11-8) lukemin Wennman, Juvosen sanallisesta hiillostuksesta huolimatta.

Osallistujilta löytyi komeita Sankari-asuja!

Jälkipelit tuomaroitiin illalla Opinkiven höyryissä ja turnausvoittajille jaettiin ansaittua kunniaa ja mammonaa Killerin kuukausikorttien sekä LIPAT-paitojen muodossa. Tunteikkain hetki oli silti ehdottomasti legendaarisen pokaalin nosto ja joukkuehalaus. Kaikki Opinkivellä paikalla olleet palloilijat intoutuivat vielä yhteislauluun J. Karjalaisen Sankareiden mukana. Lisäksi palkintoja jaettiin turnauksen kakkosjoukkueelle, oheistoimintatutkan voittajille sekä parhaasta joukkuepanostuksesta asuihin ja fiilikseen. Parhaasta pukeutumisesta tämän vuoden LIPAT:ssä palkittiin pedan fukseista koottu joukkue Napapiirin sankarit, joka osoitti kekseliäisyyttä, kuumuudensietokykyä ja sitkeyttä sekä iloista mieltä. LIPAT – järjestäjät onnittelevat kaikkia voittajia!

Tuomarit olivat armottomia päätöksissään.

Liikunnan palloilutapahtuma saavutti tänä vuonna suuren suosion kun turnaus keräsi osallistujia yhteensä peräti seitsemäntoista joukkuetta. Ensi vuoden turnauksesta ei ole toistaiseksi tietoa, mutta osallistujamäärä osoitti ainakin sen, että innokkaita palloilijoita liikunnalla riittää. Hienointa turnauksessa oli kuitenkin osallistujien iloinen mieli ja rento meininki sekä yhteisöllinen liikunnan henki. Kiitos kaikille osallistujille, ensi vuonna uudet lajit ja uudet kuviot!

Terveisin LIPAT – järjestäjät

 

Kisojen järjestäjät toimivat mallikkaasti koko pitkän päivän ajan.

Pisteistä osattiin iloita.